Ympäristösivistys 2010-2016

Ympäristösivistys on ajattelutapa, arvo ja asenne. Se syntyy henkilökohtaisesta suhteesta luontoon ja ympäristöön. Oman havainnon ja arvioinnin kehittäminen lähiympäristössä ja globaaleissa ympäristökysymyksissä kasvattaa ympäristösivistystämme.

Ympäristösivistynyt ihminen hakeutuu luonnon suomiin elämyksiin, mutta myös sisäistää jokamiehen ja -naisen vastuun luontoa ja ympäristöä käyttäessämme. Ympäristösivistys on kunnioitusta ja arvostusta luontoa ja kulttuuriympäristöämme kohtaan.

Ympäristösivistyksen viisi e:tä

Maaseudun Sivistysliiton ympäristösivistyksellinen toiminta noudattaa viiden e:n periaatetta: eettinen, esteettinen, ekologinen, emotionaalinen ja ekonominen suhde luontoon ja luonnon käyttöön on kaiken perusta. Yhdistämällä nämä kaikki samaan tuotteeseen tai tapahtumaan voidaan toteuttaa monipuolisesti kestävää toimintaa.

Ympäristösivistyksen kulttuurihankkeissa elinympäristöä ja luontoa tutkitaan yhteisö- ja ympäristötaiteen, yhdessä toimimisen, näyttelyiden, ympäristökasvatuksen ja keskustelujen avulla.

Ympäristöteemat MSL:n toiminnassa

Ympäristösivistys on Maaseudun Sivistysliiton eri toimintamuotoja yhdistävä keskeinen teema. Se tulee esiin kulttuuritoiminnassa, mutta myös kylien kehittämisessä, kansalaistoiminnan taitojen valmennuksessa ja lähiruoan puolesta toiminnassa. Taide- ja kulttuurityössä taustalla on 15 vuotta kestänyt ympäristöestetiikan konferenssien sarja. Hankeosioita toteutetaan yhteistyössä laajan kumppanuusverkoston kanssa.

Ympäristösivistyksellinen taide- ja kulttuuritoiminta etenee kolmessa vaiheessa:
Tunne maisema -pilottihanke (2010–2011)
Lupa käyttää luontoa (2012–2013)
Paikan tuntu – paikan identiteetti (2014–2016)

Emeritus professori Yrjö Sepänmaa ympäristösivistyksestä

Emeritus professori Yrjö Sepänmaan asiantuntemus ympäristösivistyksen käsitteen virittäjänä ja sisältöjen ideoijana on ollut merkittävä. Hän avaa ympäristösivistyksen käsitettä seuraavasti:

”Kulttuuri ja sivistys, valistus ja viisaus liittyvät kaikki ympäristöön, ja ympäristö liittyy niihin, sanana ja asiana. Näistä muodostuvat sellaiset yhdistelmät kuin ympäristötieto ja -kulttuuri, kulttuuriympäristö, -perintö ja kulttuuriperintökasvatus sekä ympäristösuhde ja -sivistys, -kasvatus, -valistus ja -viisaus. Samaan käsiteperheeseen kuuluvat inhimillinen, kulttuurinen ja esteettinen jalanjälki, samoin kuin ekokritiikki, -sivistys, -sivilisaatio ja -estetiikka. …

Ympäristökulttuuriksi määrittyy se, miten ihminen yksilönä, ryhmänä ja lajina ympäristönsä hahmottaa; miten suhteensa siihen työssään ja vapaa-aikanaan järjestää; miten ympäristöään muokkaa ja rakentaa; millaisia merkityksiä ja tulkintoja hän sille antaa; millaisia uskomuksia siihen liittää; mitä siinä arvostaa ja millä perustein. Näin ympäristö on mielessämme sosiaalinen hahmotelma, vaikka sen aineellinen muoto on ihmisen ajattelusta riippumaton ja jatkaa olemassaoloaan hänen jälkeensä.”

Tuoreimmat tapahtumatiedot: www.paikantuntu.fi.
Päivityksiä ja keskustelua: Ympäristösivistyksen Facebook-sivu.