Lupa käyttää luontoa

Miten luontoa saa ja pitää käyttää? Millaista on sivistynyt luonnonkäyttö? Mitä ovat ympäristövastuulliset jokamiehenoikeudet tässä ajassa? Mitä ”jokamiehenvastuu” voisi tarkoittaa? Kuinka lähestyä jokamiehenoikeuksia nykytaiteen keinoin?

Ympäristösivistyksen pääteemana 2010–2013 on ihmisen omakohtainen luontosuhde. Lupa käyttää luontoa -motto rohkaisee nauttimaan luonnosta, mutta samalla haastaa kohtuullisuuteen ja vastuullisuuteen luonnon käyttämisessä.

Ympäristösivistyksellinen toiminta edellyttää hienotunteista suhdetta ympäristöön, ympäristön huomioon ottamista paitsi juridisella myös moraalisella tasolla, luontevana osana päivittäistä elämää. Ihminen on luonnollinen osa luontoa, tasavertainen sen kanssa. Ihminen muokkaa ympäristöään omien tarpeidensa mukaan – ei ylimielisesti, ei alistuen. Meillä on lupa käyttää luontoa, viisaasti ja sivistyneesti, tulevat sukupolvet huomioon ottaen. Ympäristösivistyksen käsitteeseen liittyy olennaisesti myös humanistinen näkökohta, ihminen pystyy tuottamaan jotakin sellaista, mitä luonto ei. Ihminen tuottaa jotakin lajilleen ominaista.